Maijan aakkoset on Lena Andersonin aikaansama lastenkirja, jonka avulla aakkoset tulevat tutuiksi mukavien runojen avulla. Kirjassa ei ainoastaan ole ihania runoja, vaan myös hyvin nostalgisia piirroksia, joista historia huokuu todella tunnelmallisesti esiin. Yksinkertaiset kuvat, mutta niissä on paljon syvyyttä.
Olen jo pitkään pohtinut, että julkaisisin kirjan runot netissä, koska usein tulee mietittyä että miten joku runo menikään ja kirjaa ei tule otettua hyllystä mukaan, kun reissuun lähden. Ja netistähän kaiken löytää, joten miksei myös tämän. Lena Andersonille siis kaikki kunnia siitä, että on saanut aikaan jotain ihanaa.
Tämä kirja on minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä, sillä opin juuri sen avulla lukemaan. Muistan kuinka iltaisin tahdoin käpertyä isän kainaloon Maijan Aakkoset-kirjan kanssa ja lukea runoja, kohokohtia oli jossain vaiheessa muistella runoja ulkoakin, mutta en vieläkään muista kuin pari ulkoa. Sinänsä hauska sattuma, että kirjaimen L runossa mainitaan Inga ja Ulla, minulla oli samannimiset lapsuuden ystävät.
A
Alle suuren saarnipuun,
leutoon tuulen keinailuun
maailmaa katselemaan jään.
Vaikka minne käännän pään,
nään aina uuden kukkasen,
luonnonkirjan aakkosen.
B
Ballerina pikkuinen,
sinimekkoinen,
haaveellinen haiventukka,
silmät niin kuin ruiskukka,
kaunokkeja sylin täyden
palkaksi saa tanssitaan.
Ballerina pikkunuppu,
siipijalka, tuulen tuttu,
kahlaa kultaviljaa.
Ruis kuiskii hiljaa.
C
Herkkusieni, champinjon, makoisaa se lie
- vaan kuka sienet vie?
Jos sienet piiloon pistää pään ja minä sammalta vain nään?
Nyt lepään tässä hetken päätteeksi sieniretken.
D
Tämä daami ojentaa
poimulehtiasetilla
pientä ilon pisaraa.
Kasteen kirkas vesihelmi
taivaankannen heijastaa,
siksi daami kumartaa
kun lahjan ojentaa.
E
Ehkä kerron, ehkä en
salaisuuden tammisen:
Tammi tietäjän on puu,
tammen ala viisastuu.
Rosokuori tammipuu
haltijoita kantaa,
tammenoksakiikussa
mulle vauhdin antaa.
F
Ah, herra Frans,
nyt franseesin
sun kanssasi mä tanssisin.
Untuvaiseen kaninkarvaan,
pitkään hienoon silkkikorvaan
paina huulet, kuiskaan:
Ah, herra Frans -
ah, lemmikki.
G
Graniitin karuun kylkeen
kovin harva tarttua tohtii.
Joku jäkälä vain,
joku kirpeä yrtti
ja sipulin silmät itkee
meren suolaista vettä.
Mutta auringossa
on graniitin lämmin
ja hoivaa lempeämmin.
H
Istuin humalamajassa hiljaa ihan
ja näin, kuinka humala
suikersi yli pihan!
Se kiipesi, tarttui ja kaiken kietoi
joka puolelle levitti kärhiänsä
ja solmuilla sitoi löytämänsä.
Se on utelias kasvi, kaiken se tietää.
Niin uteliaita varoa sietää.
I
Sininen iiris
tuo hartaan mielen,
kurjenmiekka iloisen.
Tänään haluan hiljaa haaveilla
ja katsella iiriksen kukkaa,
siltä tuntui jo aamulla
kun solmin sinistä nauhaa tukkaan.
(Huomenna, niin arvelen,
otan taas nauhoista keltaisen.)
J
Juhlaan leivon mansikkakakun,
teen kakkuun juhlataulun.
Pöydän katan niityn laitaan,
siellä laulan laulun.
Niityn laidassa, puiden ala
kesä kauneutta tuhlaa,
me vain kahden vietämme
Juhan nimipäiväjuhlaa.
K
Kuistilla sinistä hämärää,
kuusaman tuoksua lempeää
nuuskin ja kuuntelen
iltalaulua satakielen.
Se unen portaita kohoaa
uneen äänensä ulottaa,
vie siniseen rauhaan mielen.
L
Voi kukkien tuoksuista rikkaaksi tulla,
niin kertoivat minulle Inga ja Ulla,
ja me laitoimme tuoksutehtaan:
laventelin lilaa pikkuisiin
pusseihin suljimme tuoksuviin.
Ne myydään - jos vain kehtaan.
M
Metsän salaisuus,
puiden holvi,
kosteikossa
metsäkurjenpolvi!
Juhannustaikoja,
keijujen töitä,
valvon
valoisia öitä.
N
Nuku, ruusu valvoo,
ruusu hoivaa unta.
Ruusumuurin takana
on unen valtakunta.
Nuku, uni kypsyttää
ruusun hedelmää.
O
Oi pisarasuukkoja saniaistiellä,
oi päästäisen kuonon päätä,
oi sammaleen väkevää lemua,
oi suloista sadesäätä!
P
Arvaapa kuinka iloinen oisin
jos pionin lehdellä asua voisin!
Vaaleanpunaiset pionipilvet
soutaisi kattoni yllä,
saisin taivaan tuoksua hengittää,
tuntisin, miten leviää
suojaksi pionin kukka.
Arvaa nauttisinko? - Kyllä!
Q
Nostin Q:n taivaalle
kuuta katsomaan.
Mitähän taivaan kuu
siitä sanookaan!
Se ihmettelee vänkkyräistä
oksapukua
ja huomaa, ettei ole Q:lle
mitään sukua.
R
Reipas, raikas, pirteä
on marjaterttu kirpeä.
Pihlajanmarja on ennusmerkki:
pyrymyrskyistä kertoo puu.
Miksi en ymmärrä kasvien kieltä?
Miksi vanhojen tieto unohtuu?
S
Suvi, lämpö, kesä:
leinikkiniitty, onnenpesä.
Leinikkitanssi niityllä
leinikkilattialla.
Suven kultalantit
pikkuvarpaan alla.
T
Reippain heinä huutaa: Hei,
tällä keikkuu
TIMOTEI
Joka heinänhännällä
on nimi! Ihmeellistä!
Jos et sitä usko, niin
se on kirjottu
luonnon helmuksiin.
U
Lehmus - unen suhu,
puhu, lehmus, puhu!
Oksat unta huiskii
lehtitäplät kuiskii
viheriää kieltä.
Puhuu puu, uneksuu
lehmus, unen puu.
V
Valmu eli unikko
on kuin unen hehku:
kukka tänään puhkeaa
huomenna jo tuuli saa
lentoon silkkilehdet.
Tanssi, villi unikko!
Kohta alaston oot jo,
tanssi - vielä ehdit!
XYZ
Etsin ja etsin,
keksinkö äksää,
etsin ja etsin,
hoksaanko yytä,
etsin ja etsin,
katselen missä
z on eksyksissä.
Å
Åkervinda, åkervinda,
sanan soida annan.
Sinulle, rakkain ystävä,
kiedon elämänlangan.
Ä
- Äiti, miksi tuon piiraan teit?
Äiti, miksi sen kuistille veit?
- Älä nuolaise, ennen kuin tipahtaa...
- Hei äiti, mitä se tarkoittaa?
Ö
Öinen peili,
lammen silmä,
tuuli puussa nukkuu.
Käki yön hämärässä
onnenvuosia kukkuu.
Öiset kirkkaat
metsäntuoksut
lammen yllä virtailee,
talvikki yölampullaan
sammalpolkua valaisee.
Satu ja tosi yhteen sulaa -
öisen hetken taika.
Luonto vetää henkeä,
on seisahtunut aika.
